Siirry pääsisältöön

Tekstit

Videot

Mitä sisimpäsi sanoittaa?

Kulunut kevät on täyttynyt herkkyydestä, hauraudesta ja haavoittuvuudesta.

Useampana päivänä on tuntunut siltä, että matkaan pitkin pitkää riippusiltaa, jonka jokainen askel voi pettää alta ja pudottaa syvään kuiluun.

Syitä tuntemuksiini ei onneksi ole aiheuttanut maailman ihanimmat peruspilarini tai perustukset. Syynä on enemminkin saapuminen niihin ikävuosiin, kun elämä alkaa päästämään ihon alle erinäisinä annoksina realiteetteja - myös uhkia ja heikkouksia.

Ympärilläni on menetty syntymätön lapsi, haudattu isä, saatu vain 4 % todennäköisyyden mahdollisuudella syöpäuutinen sekä kuultu MS-taudin edenneen aivoissa yhä vain useammille alueille. Elämä on näyttäytynyt näille ihanille ihmisille tuskana sekä enemmän kuin epäoikeudenmukaisuutena.

On ollut samaan aikaan suunnaton suru ystävien kohtalosta sekä ääretön kiitollisuus, että ylipäätään olen terveenä ja elossa, ainakin tällä hetkellä. Ihan pienestä ei ole tehnyt mieli valittaa enkä kyllä ole valittanutkaan.

Huomaan kuitenkin pitän…

Viimeisimmät blogitekstit

Arjen illuusio vailla tunnetaitoja

Kasvukipuja kaikella rakkaudella

Havaintoja somealustojen elinkaarista

Kolmen tason asiakaskohtaamisia

Yllättävät tilanteet pelottavat

Herkkyys avaa yhteyden itseen ja toisiin

Luovuutta isolla ällällä, kiitos!

Katse keski-ikäisyyden peilissä

Muutos on aina tunnemyllerrys

Ensitreffit työelämän alttarilla