Yhteisöllisyyden anatomiaa

Tutustuin yhteisöllisyyden rakentumiseen ensimmäisen kerran vuonna 2007 keväällä, kun lähdimme silloisessa työpaikassani pilotoimaan uudenlaista yhteisöllistä digitaalista tutkimusmenetelmää. 

Aiempaa kokemusta keskusteluiden moderoinnista oli tuolloin vain fyysisten ryhmäkeskusteluiden vetämisestä. Oli kuitenkin selvää, että ihan täysin samat lainalaisuudet eivät pätisi verkossa yli 100 osallistujan kanssa. 

Päätimme ensimmäisen yhteisöllisen tutkimuspilottimme teemaksi ympäristön säästämisen. Ilmastonmuutos ei tosiaankaan ollut vielä tuolloin otsikoissa. Silti lähdimme yli 100 suomalaisen kanssa kolmen viikon hankkeeseen, jossa säästimme ensimmäisellä viikolla muovikasseja, toisella vähensimme veden käyttlä sekä kolmannella ja viimeisellä viikolla käytimme mahdollisuuksien mukaan julkisia tai pyöräilimme töihin.

Tutkimusyhteisöön osallistujat tekivät ympäristöystävällisiä muutoksia arjessaan ja keskustelupalstalla jaoimme ja kokemuksiamme ja tuntojamme. Myös me moderoijat muokkasimme arkeamme tehtävien mukaan. Oli ihan alkumetreiltä selvää, että voittaaksemme osallistujien luottamuksen, emme voineet vain moderoida ja tarkkailla ulkopuolisina, vaan meidän oli laitettava myös itsemme likoon. 

Yksi pilotin onnistumisista koettiin heti ensimmäisellä viikolla, kun yhteisöläiset alkoivat kyseenalaistaa tehtävänantojamme. Olimme onnistuneet herättämään verkon yli sitoutumista yhteisöläisten keskuudessa. 

Yhteisön keskusteluiden moderointi kävi todellakin työstä ja monesta etukäteen suunnitellusta postauksesta keskustelut rönsyilivät jos mihinkin suuntaan. 

Mitkään yleisemmät yhteiskunnalliset keskusteluteemat eivät saaneet keskusteyhteyksiä auki. Sen sijaan, jos kyselimme ja keskustelimme yhteisöläisten omasta elämästä ja arjesta, niin tarinaa tuntui riittävän. 

Yhteisöalusta oli salasanoin suojattu, mikä osaltaan vaikutti siihen, että yhteisöläiset kokivat turvalliseksi kertoa mielipiteitään.

Ympäristöyhteisöpilotoinnin jälkeen listasimme oppeja tulevia kaupallisia projekteja varten. Itselleni ensimmäinen yhteisön moderointikokemus jäi monellakin tavalla mieleen. Se myös vaikutti omaan arkeeni esimerkiksi niin, että tuolloin ostamani kankaiset kauppakassit ovat edelleen käytössä.

Kymmenen vuotta ympäristöyhteisöpilotin jälkeen moderoin Facebookissa ensin vuoden 2017 Asiantuntijasta vaikuttajaksi -ammattiryhmää ja sen jälkeen vuoden 2018 alusta lähtien ihan itsekseni Sparraajat-ryhmää. 

Kovin moni vuonna 2007 yhteisöllisyyspilotoinnissa havainnoitu ja opittu asia pätee edelleen. 

1. Yhteisöläisille on ihan alkumetreiltä kerrottava mahdollisimman avoimesti mistä on kyse, mitä ryhmällä haetaan ja tavoitellaan sekä mitä tuleman pitää.

2. On oltava oma aito itsensä kaikkine rösöineen ja virheineen. Se oma Tone of voice löytyy kyllä matkan varrella, kunhan pitää mielessä, miten itse haluaisi itselle viestittävän. 

3. Tsemppaa, tue ja kannusta kaikkia rohkeita, jotka uskaltautuvat avaamaan omia keskusteluitaan ja jakamaan ajatuksiaan. Muista antaa heille myös julkista tunnustusta.

4. Jokaiseen yhteisöön muodostuu ajan kanssa pieni aktiivinen ydinporukka ja laajempi seuraajajoukko. Molempia ryhmiä tarvitaan yhteisöllisyyteen ja molemille ryhmille on tarjottava heitä kiinnostavia teemoja ja aiheita. 

5. Yhteisöllisyys ottaa aikaa ja vielä vähän enemmän aikaa eli 1,5 vuodenkin jälkeen matka on vasta ihan alussa. 

6. Fyysiset kohtaamiset vahvistavat yhteisöläisten sitoutumista ja keskusteluita on helpompi käydä, kun tuntee toisen myös IRL

7. Ihmiset muodostavat yhteisön, ei alusta. Alustan voi omistaa, mutta ei yhteisöläisten keskinäisiä suhteita ja välittämistä. 

8. Seuraa ja mittaa yhteisön elintoimintoja datan kautta. Opi, analysoi ja ymmärrä. Millaiset postaukset aktivoivat eniten ja herättävät eniten reaktioita? 

9. Kysele, kuuntele, kyseenalaista ja ole valmiina reagoimaan.

10. Välitä aidosti, se välittyy. <3