Mikä on ajatusjälkesi kirjoittajana?

Niin monta on kirjoitustyyliä kuin on kirjoittajaakin - mikä on oma ajatusjälkesi kirjoittajana?

Itseäni kiehtoo kirjoituksissa oivaltava ja vahvasti pohdiskeleva tyyli sekä kielikuvien osuva käyttö, mistä syystä välillä kirjoitan itse lähes pelkästään kielikuvien kautta. Liika on liikaa myös kielikuvien käytössä, etenkin jos kirjoituksen punainen lanka katoaa tai jää kielikuvien varjoon.

Kirjoitusta lukiessa kirjoittajan tunnetilan pystyy aistimaan ja sen voi lukea rivien välistä. Jos kirjoitus lähtee suoraan selkäytimestä vahvalla tunteella, se usein myös nappaa lukijan mukaansa heti ensimmäisestä lauseesta. Joskus myös tunnetila siirtyy suoraan sellaisenaan lukijaan, niin hyvässä kuin pahassakin. Silloin tunne lukijalle voi parhaimmillaan olla vahvaa voimaantumista tai suoranaista tuskaa - en uskalla/pysty lukemaan loppuun.

Kirjoittaa voi myös vahvan asiallisesti vaikuttamalta silti kuivalta ja puisevalta. Tällöin sanavalinnoilla on suuri merkitys ja kirjoitusta elävöittää vähän harvinaisemmat sanavalinnat. Kikkailua harvinaisilla sanavalinnoilla ei kuitenkaan kannata harrastaa vain kikkailun vuoksi, sillä lukija mittaa uskottavuuttasi ja tarkoitusperiäsi ensimmäisestä sanasta lähtien.

Uskottavuuden saavuttaa parhaiten olemalla rehellinen itselleen, tekstilleen sekä lukijalle. Aina teksti ei vaan lähde puhtaasti tunteella, mutta silloinkin asettumalla lukijan asemaan, pääse jo paljon lähemmäksi vaikuttavampaa lopputulosta. Ja koskaan et itse ole paras arvioija mikä kirjoituksistasi herättää eniten keskustelua ja jakoja, siksi on parempi kirjoittaa mielummin usein ja lyhyesti kuin harvoin ja pitkästi.

Eilisestä kirjoituksestani nousi kysymys kirjoitinko henkilökohtaisen vai työelämän muuttumisesta ja muutoksen voimasta. Vastaus molempiin kysymyksiin on kyllä, sillä kirjoitin henkilökohtaisen tunteen kautta vahvasti itseäni pohdituttavasta asiasta - ja vähän turhan monen kielikuvan kautta.


-johanna