Ilmiö nimeltä sosiaalinen media
Olen seurannut sosiaalisen median kehittymistä ja muovaantumista tiiviisti vuodesta 2007. Ilmiö ihmisten keskinäisestä voimaantumisesta ja yhteisöllisyydestä ohi maa- ja kulttuurirajojen on kiehtova. En myöskään usko, että mitään ilmiötä pystyy hahmottamaan ja analysoimaan tarkastelemalla sitä vain teorian kautta, vaan sitä täytyy myös itse elää ja hengittää. Altistaa, kokeilla ja oppia - käytännön kautta.
Omat hyppyni eri some-palveluihin ovat kaikki vaatineet oman aikansa. On tuntunut siltä, ettei näihin palveluihin voi vain mennä ilman, että on edes jonkinlainen suunnitelma ja tavoitteet siitä, minkälaista sisältöä niihin aikoo tuottaa.
Oma Facebook-sivustoni pysyi pitkään puhtaasti viestintäkanavana läheisille ystävilleni, kunnes liityin ensimmäiseen b2b-ryhmään ja sain sitä kautta kaverikutsuja. Linkediniin lähdin aktiivisesti kutsumaan tapaamiani ihmisiä keväällä 2008 ja tavoitteeni yli 500 kontaktia umpeutui vasta reilu vuosi sitten. Twitterissä aktivoiduin syksyllä 2013 ja tavoitteeni yli 2000 bisnesseuraajasta on enää vain reilun 70 seuraajan päässä.
Kun suunnittelin syksyllä 2009 "Dialogi verkossa - yrityksen ja kuluttajan kohtaaminen" -tutkimusta, olin vahvasti sitä mieltä, että kuulun enemmän tiedon aktiivisiin jakajiin kuin sisällöntuottajiin. Matka sisältöjen kuratoinnista ja jakamisesta on kuitenkin viimeisen kolmen vuoden aikana siirtynyt vahvemmin kohti omia sisältöjä ja uskallus omien ajatusten ja pohdintojen julkaisemisesta on vain kasvanut vuosi vuodelta.
Omalla nimellä kirjoittaminen ja itsensä arvostelulle altistaminen vaatii yllättävän paljon rohkeutta. Positiivinen palaute omasta hengentuotteesta on kuitenkin niin hieno tunne, että se pistää laittamaan itsensä likoon toistekin.
Olen pohtinut seuraako ja noudattaako sosiaalinen media ilmiönä jotain tiettyä kaavaa? Voidaanko esimerkiksi ennustaa ja mallintaa kuinka moni somen early adoptereista siirtyy seuraavaksi pikaviestinnässä tuottamaan lähes vain ja ainoastaan videosisältöä? Vai eletäänkö nyt varhaisen enemmistön aikaa ja siksi esimerkiksi Linkedin pursuaa näkemyksiä ja kirjoituksia? Entä missä kohtaa koitaa someväsymys ja mietinnässä on vahvasti #somepaasto?
Yksi kiinnostavimista kysymyksistä on mielestäni kuitenkin edelleen tilastoja määräävä sääntö: yksi tuottaa, kymmenen jakaa ja 90 lukee - tuleeko se muuttumaan ja jos tulee, niin millä keinoin ja motivaatiolla aktiiviset jakajat saadaan rohkaistuksi myös tuottamaan sisältöä?
Omat hyppyni eri some-palveluihin ovat kaikki vaatineet oman aikansa. On tuntunut siltä, ettei näihin palveluihin voi vain mennä ilman, että on edes jonkinlainen suunnitelma ja tavoitteet siitä, minkälaista sisältöä niihin aikoo tuottaa.
Oma Facebook-sivustoni pysyi pitkään puhtaasti viestintäkanavana läheisille ystävilleni, kunnes liityin ensimmäiseen b2b-ryhmään ja sain sitä kautta kaverikutsuja. Linkediniin lähdin aktiivisesti kutsumaan tapaamiani ihmisiä keväällä 2008 ja tavoitteeni yli 500 kontaktia umpeutui vasta reilu vuosi sitten. Twitterissä aktivoiduin syksyllä 2013 ja tavoitteeni yli 2000 bisnesseuraajasta on enää vain reilun 70 seuraajan päässä.
Kun suunnittelin syksyllä 2009 "Dialogi verkossa - yrityksen ja kuluttajan kohtaaminen" -tutkimusta, olin vahvasti sitä mieltä, että kuulun enemmän tiedon aktiivisiin jakajiin kuin sisällöntuottajiin. Matka sisältöjen kuratoinnista ja jakamisesta on kuitenkin viimeisen kolmen vuoden aikana siirtynyt vahvemmin kohti omia sisältöjä ja uskallus omien ajatusten ja pohdintojen julkaisemisesta on vain kasvanut vuosi vuodelta.
Omalla nimellä kirjoittaminen ja itsensä arvostelulle altistaminen vaatii yllättävän paljon rohkeutta. Positiivinen palaute omasta hengentuotteesta on kuitenkin niin hieno tunne, että se pistää laittamaan itsensä likoon toistekin.
Olen pohtinut seuraako ja noudattaako sosiaalinen media ilmiönä jotain tiettyä kaavaa? Voidaanko esimerkiksi ennustaa ja mallintaa kuinka moni somen early adoptereista siirtyy seuraavaksi pikaviestinnässä tuottamaan lähes vain ja ainoastaan videosisältöä? Vai eletäänkö nyt varhaisen enemmistön aikaa ja siksi esimerkiksi Linkedin pursuaa näkemyksiä ja kirjoituksia? Entä missä kohtaa koitaa someväsymys ja mietinnässä on vahvasti #somepaasto?
Yksi kiinnostavimista kysymyksistä on mielestäni kuitenkin edelleen tilastoja määräävä sääntö: yksi tuottaa, kymmenen jakaa ja 90 lukee - tuleeko se muuttumaan ja jos tulee, niin millä keinoin ja motivaatiolla aktiiviset jakajat saadaan rohkaistuksi myös tuottamaan sisältöä?
Kommentit
Lähetä kommentti