Yhteisöllisyyden voima
Ammatilliset Facebook-ryhmät eli asiantuntijayhteisöt ovat olleet hurjassa nosteessa viimeisen vuoden. Ilmiön takana on ollut ainakin osittain muutokset Linkedinin algoritmeissä, mutta moni asiantuntija on muuttanut omia tottumuksiaan ja siirtynyt käyttämään Facebookia myös ammatilliseen verkostoitumiseen, oppimiseen sekä ajatusten vaihtoon.
Oma ensikosketukseni digitaalisiin yhteisöihin ulottuu vuoden 2007 alkuun, jolloin palasin vanhempainvapaalta InterQuestiin. Sain tuolloin tehtäväkseni lähteä rakentamaan yrityksille digitaalisia asiakasyhteisöitä. Tammikuussa 2007 Suomessa ei vielä oltu aktiivisia Facebookissa. Suomi24.fi:ssä käytiin kyllä jo aktiivista keskustelua, mutta keskusteleminen päivittäin täysin vieraiden ihmisten kanssa, etenkään omalla nimellä, ei ollut arkipäivää. Kovin isoja valtakunnallisia somemyrskyjä ei myöskään pystytty vielä nostattamaan.
Maailmalla tosin oltiin jo pidemmällä asiakasyhteisöiden kanssa ja muun muassa Tremor.com oli rakentanut ja ylläpitänyt tuolloin jo viisi vuotta kaupallisia asiakasyhteisöitä asiakkailleen. Koska vertaisverkostot, yhteisöllisyys sekä kuluttajan voimaantuminen olivat vielä itsellenikin vieraita, päätimme tehdä ensimmäisen pilottiyhteisön ihan talon sisäisesti. Projekti oli tärkeä oppiaksemme sekä ymmärtääksemme paremmin, miten yhteisöllisyyttä digitaalisessa ympäristössä synnytetään tai mistä ainesosista sitä on mahdollista ammentaa.
Valitsimme aiheeksi ympäristön säästämisen ja suojelemisen, koska ajattelimme sen olevan yleisesti kiinnostava aihe ja myös selkeästi tulosten osalta mitattava. Näin syntyi Ympäristöyhteisö, johon rekrytoitiin verkosta keskustelupalstoilta 150 eri ikäistä suomalaista. Yhteisön kesto oli 3 viikkoa ja kullakin viikolla oli oma ympäristöteemansa.
Ensimmäisellä viikolla säästimme muovikasseja. Kaupasta ei saanut ostaa muovikasseja, vaan ostokset oli pakattava kestokasseihin. Viikon aikana keskustelimme millaisia ajatuksia, tunnelmia tai mahdollisia ongelmia tehtävänanto oli aiheuttanut ja viikon lopuksi laskimme yhteen kuinka paljon ympäristösäästöjä yhteensä noin 100 tehtävään osallistunutta oli onnistunut saamaan.
Yksi yhteisöläisistä kertoi unohtaneensa kestokassit ja olleensa ongelmissa kassalla. Hän oli ratkaissut ongelman viemällä ostokärryillä ostoksensa autolle ja lastanneensa ne yksitellen auton takakontiin. Toinen yhteisöläinen lähti kyseenalaistamaan tehtävänantoa, sillä kaupan kasseja käytetään yleisesti myös roskapusseina ja nyt ei sitten ollut niitä roskakasseja, mitä käyttää. Aiheesta saatiin kiinnostava keskustelu, ja tällöin myös yhteisöllisyys näyttäytyi ensimmäisen kerran, kun moderoinnin tehtävät kyseenalaistettiin yhteisön voimin.
Toisella viikolla säästimme vettä. Vettä säästettiin kaikessa arkikäytössä ja yhteisössä myös jaettiin paljon vinkkejä veden säästämiseen. Litroissa laskettuna yhteisöläisten vedensäästö oli viikon aikana melkoinen.
Kolmannella viikolla piti työmatkat hoitaa julkiselle liikenteellä, jos vain mahdollista. Muutamalle yhteisöläiselle tehtävä oli mahdoton pitkän työmatkan ja huonojen yhteyksien vuoksi, mutta useampi hyppäsi myös ensimmäistä kertaa pyörän selkään ja pyöräili töihin.
Me yhteisön moderoijat osallistuimme myös tehtäviin ja avasimme kokemuksiamme. Itseeni nuo 10 vuoden takaiset ympäristöyhteisön tehtävät vaikuttavat edelleen. Käytän samoja ympäristöyhteisöä varten hankkimiani kestokauppakasseja sekä olen edelleen varsin tietoinen suihkussani tuhlaamastani veden määrästä.
Kolmen viikon ympäristökeskusteluiden ja -tehtävien jälkeen olo oli iloinen projektin onnistumisesta, mutta samaan aikaan myös hieman haikea. Yhteinen missio saada jotain isompaa aikaan ympäristön hyväksi yhdisti ja myös voimaannutti niin henkisesti kuin fyysisestikin. Oli hurjan paljon helpompi avata asiakkaille yhteisöllisyyden voimaa, kun oli kokenut sen itse. Jäin myös miettimään millaisia tuloksia ja vaikutuksia olisi saatu, jos mukaan olisi rekrytoitu 1 000, 10 000 tai jopa 100 000 suomalaista?
Nyt näin 11 vuotta myöhemmin verkkoyhteisöt ja myös asiakasyhteisöt alkavat olla yrityksille arkipäivää enkä yhtään ihmettele, mikä pitää myös asiantuntijoiden Facebook-ryhmät kasassa ja kiinnostavina.
Verkkoyhteisöt ovat parhaimmillaan luottamukseen ja välittämiseen perustuvia alustoja, jotka avaavat näkökulmia uuden oppimiseen sekä toisten ihmisten maailmankatsomukseen. Yhteisöissä koetaan ja jaetaan yhdessä, saadaan vertaistukea sekä autetaan ja tsempataan.
-johanna
Oma ensikosketukseni digitaalisiin yhteisöihin ulottuu vuoden 2007 alkuun, jolloin palasin vanhempainvapaalta InterQuestiin. Sain tuolloin tehtäväkseni lähteä rakentamaan yrityksille digitaalisia asiakasyhteisöitä. Tammikuussa 2007 Suomessa ei vielä oltu aktiivisia Facebookissa. Suomi24.fi:ssä käytiin kyllä jo aktiivista keskustelua, mutta keskusteleminen päivittäin täysin vieraiden ihmisten kanssa, etenkään omalla nimellä, ei ollut arkipäivää. Kovin isoja valtakunnallisia somemyrskyjä ei myöskään pystytty vielä nostattamaan.
Maailmalla tosin oltiin jo pidemmällä asiakasyhteisöiden kanssa ja muun muassa Tremor.com oli rakentanut ja ylläpitänyt tuolloin jo viisi vuotta kaupallisia asiakasyhteisöitä asiakkailleen. Koska vertaisverkostot, yhteisöllisyys sekä kuluttajan voimaantuminen olivat vielä itsellenikin vieraita, päätimme tehdä ensimmäisen pilottiyhteisön ihan talon sisäisesti. Projekti oli tärkeä oppiaksemme sekä ymmärtääksemme paremmin, miten yhteisöllisyyttä digitaalisessa ympäristössä synnytetään tai mistä ainesosista sitä on mahdollista ammentaa.
Ympäristöyhteisö
Valitsimme aiheeksi ympäristön säästämisen ja suojelemisen, koska ajattelimme sen olevan yleisesti kiinnostava aihe ja myös selkeästi tulosten osalta mitattava. Näin syntyi Ympäristöyhteisö, johon rekrytoitiin verkosta keskustelupalstoilta 150 eri ikäistä suomalaista. Yhteisön kesto oli 3 viikkoa ja kullakin viikolla oli oma ympäristöteemansa.
Ensimmäisellä viikolla säästimme muovikasseja. Kaupasta ei saanut ostaa muovikasseja, vaan ostokset oli pakattava kestokasseihin. Viikon aikana keskustelimme millaisia ajatuksia, tunnelmia tai mahdollisia ongelmia tehtävänanto oli aiheuttanut ja viikon lopuksi laskimme yhteen kuinka paljon ympäristösäästöjä yhteensä noin 100 tehtävään osallistunutta oli onnistunut saamaan.
Yksi yhteisöläisistä kertoi unohtaneensa kestokassit ja olleensa ongelmissa kassalla. Hän oli ratkaissut ongelman viemällä ostokärryillä ostoksensa autolle ja lastanneensa ne yksitellen auton takakontiin. Toinen yhteisöläinen lähti kyseenalaistamaan tehtävänantoa, sillä kaupan kasseja käytetään yleisesti myös roskapusseina ja nyt ei sitten ollut niitä roskakasseja, mitä käyttää. Aiheesta saatiin kiinnostava keskustelu, ja tällöin myös yhteisöllisyys näyttäytyi ensimmäisen kerran, kun moderoinnin tehtävät kyseenalaistettiin yhteisön voimin.
Toisella viikolla säästimme vettä. Vettä säästettiin kaikessa arkikäytössä ja yhteisössä myös jaettiin paljon vinkkejä veden säästämiseen. Litroissa laskettuna yhteisöläisten vedensäästö oli viikon aikana melkoinen.
Kolmannella viikolla piti työmatkat hoitaa julkiselle liikenteellä, jos vain mahdollista. Muutamalle yhteisöläiselle tehtävä oli mahdoton pitkän työmatkan ja huonojen yhteyksien vuoksi, mutta useampi hyppäsi myös ensimmäistä kertaa pyörän selkään ja pyöräili töihin.
Me yhteisön moderoijat osallistuimme myös tehtäviin ja avasimme kokemuksiamme. Itseeni nuo 10 vuoden takaiset ympäristöyhteisön tehtävät vaikuttavat edelleen. Käytän samoja ympäristöyhteisöä varten hankkimiani kestokauppakasseja sekä olen edelleen varsin tietoinen suihkussani tuhlaamastani veden määrästä.
Kolmen viikon ympäristökeskusteluiden ja -tehtävien jälkeen olo oli iloinen projektin onnistumisesta, mutta samaan aikaan myös hieman haikea. Yhteinen missio saada jotain isompaa aikaan ympäristön hyväksi yhdisti ja myös voimaannutti niin henkisesti kuin fyysisestikin. Oli hurjan paljon helpompi avata asiakkaille yhteisöllisyyden voimaa, kun oli kokenut sen itse. Jäin myös miettimään millaisia tuloksia ja vaikutuksia olisi saatu, jos mukaan olisi rekrytoitu 1 000, 10 000 tai jopa 100 000 suomalaista?
Nyt näin 11 vuotta myöhemmin verkkoyhteisöt ja myös asiakasyhteisöt alkavat olla yrityksille arkipäivää enkä yhtään ihmettele, mikä pitää myös asiantuntijoiden Facebook-ryhmät kasassa ja kiinnostavina.
Verkkoyhteisöt ovat parhaimmillaan luottamukseen ja välittämiseen perustuvia alustoja, jotka avaavat näkökulmia uuden oppimiseen sekä toisten ihmisten maailmankatsomukseen. Yhteisöissä koetaan ja jaetaan yhdessä, saadaan vertaistukea sekä autetaan ja tsempataan.
-johanna
Kommentit
Lähetä kommentti