Oman rohkeuteni äärirajoilla - vuosi 2016
Vuoden loppu on luonteva paikka katsoa kulunutta vuottaan taaksepäin. Viimeiset 12 kuukautta ovat yllättäneet itseni vauhdillaan sekä tapahtumillaan. Olen laittanut itseni todella vahvasti likoon ja löytänyt pariinkin otteeseen itseni oman rohkeuteni äärilaidoilta.
Tammikuussa 2016 kokopäiväisenä Stooria-yrittäjänä vielä ollessani suunnittelin ja konsultoin verkkopalvelun uudistamisprojektia ja kirjoitin toiseen verkkopalveluun sisältöjä. Tämän lisäksi toimin tuotantoyhtiössä tuottajana mukana suunnittelemassa erästä Suomi100 -hanketta sekä ulkoiluun liittyviä ohjelmia. Sovin myös tuolloin haastattelevani Digitalist Networkin kumppaneiden vetäjät vuoden 2016 aikana ja kirjoittavani haastatteluista artikkelit Digitalist-sivustolle.
Helmikuussa alkupuolella sain seminaarissa istuessani tekstiviestin entiseltä kollegaltani, joka vinkkasi Carat Finlandissa olevasta asiakkuusjohtajan paikasta. Niinkuin kaikissa aiemmissakin työurani taitekohdissa, kuuntelin itseäni, seurasin vahvasti intuitiotani ja hain paikkaa. Maaliskuun alkupuolella sain iloisen puhelinsoiton ja 14. päivä aloitin työnteon. Elämäni ensimmäisen kerran istun näköalapaikalla isossa kansainvälisessä konsernissa sekä organisaatiossa.
Arjessa työskentely isommassa yrityksessä ei juurikaan eroa työnkuvistani pienemmissä yrityksissä. Toki kollegoita on lähes 200 enkä edelleenkään osaa yhdistää oikeaa nimeä ja naamaa kuin ehkä kolmannekseen työkavereistani. Työpäiväni Caratissa täyttyvät pitkälti asiakkuuksieni markkinoinnin ja projektien konsultoinnista, suunnittelusta, yhteydenpidosta, palavereista sekä tiimien töiden koordinoinnista.
Koen itseni erittäin etuoikeutetuksi ja onnekkaaksi, että olen saanut ympärilleni hienon verkoston, joka koostuu entisistä kollegoistani, nykyisistä kollegoistani sekä Digitalist Networkin ja Tiistai-klubin kautta elämääni ja sydämeeni sukeltaneista ihmisistä.
Vaikka Stooria onkin jatkanut elämäänsä enemmän ja vähemmän pöytälaatikossa, en kuitenkaan ole jättänyt kirjoittamista. Kirjoittamisesta on oikeastaan tullut tämän vuoden aikana yhä vahvempi ja tärkeämpi keino kanavoida luovuuttani sekä käsitellä kaikkea sitä informaatiotulvaa, jolle jokainen päivä altistun. Syksyn aikana olen saanut myös kunnian vieraskynäillä blogeissa, kuten Mandare , Tiistai-klubi sekä Boardman2020 .
Parhaimmat kirjoitukseni syntyvät viemällä itseni oman todellisuuteni rajoille ja puristamalla sanat tunteen kautta ulos. Näin tekemällä myös irroittaa itsestään joka kerta palasen tekstiinsä ja sen seurauksena on yhä vaikeampaa on päästää kirjoituksestaan irti. Ja vaikka kirjoituksiani on kertynyt tältä vuodelta jo pitkälti yli 30 kappaletta, niin edelleen jokaisella julkistamiskerralla tuntuu kuin sähköjohdolta, jolta on irroitettu kuori ja ydin on vailla suojaa.
Ensi vuonna haluan yhä vankemmin auttaa ja mentoroida yrityksiä ja yrityspäättäjiä. Lisäksi toivon löytäväni vielä nykyistä vahvemmin oman suuntani ja tieni kirjoittajana ja vaikuttajana.
Kiitos, että olen saanut olla osa verkostoasi. Arvostan ja välitän - aidosti.
-johanna
Tammikuussa 2016 kokopäiväisenä Stooria-yrittäjänä vielä ollessani suunnittelin ja konsultoin verkkopalvelun uudistamisprojektia ja kirjoitin toiseen verkkopalveluun sisältöjä. Tämän lisäksi toimin tuotantoyhtiössä tuottajana mukana suunnittelemassa erästä Suomi100 -hanketta sekä ulkoiluun liittyviä ohjelmia. Sovin myös tuolloin haastattelevani Digitalist Networkin kumppaneiden vetäjät vuoden 2016 aikana ja kirjoittavani haastatteluista artikkelit Digitalist-sivustolle.
Helmikuussa alkupuolella sain seminaarissa istuessani tekstiviestin entiseltä kollegaltani, joka vinkkasi Carat Finlandissa olevasta asiakkuusjohtajan paikasta. Niinkuin kaikissa aiemmissakin työurani taitekohdissa, kuuntelin itseäni, seurasin vahvasti intuitiotani ja hain paikkaa. Maaliskuun alkupuolella sain iloisen puhelinsoiton ja 14. päivä aloitin työnteon. Elämäni ensimmäisen kerran istun näköalapaikalla isossa kansainvälisessä konsernissa sekä organisaatiossa.
Arjessa työskentely isommassa yrityksessä ei juurikaan eroa työnkuvistani pienemmissä yrityksissä. Toki kollegoita on lähes 200 enkä edelleenkään osaa yhdistää oikeaa nimeä ja naamaa kuin ehkä kolmannekseen työkavereistani. Työpäiväni Caratissa täyttyvät pitkälti asiakkuuksieni markkinoinnin ja projektien konsultoinnista, suunnittelusta, yhteydenpidosta, palavereista sekä tiimien töiden koordinoinnista.
Koen itseni erittäin etuoikeutetuksi ja onnekkaaksi, että olen saanut ympärilleni hienon verkoston, joka koostuu entisistä kollegoistani, nykyisistä kollegoistani sekä Digitalist Networkin ja Tiistai-klubin kautta elämääni ja sydämeeni sukeltaneista ihmisistä.
Vaikka Stooria onkin jatkanut elämäänsä enemmän ja vähemmän pöytälaatikossa, en kuitenkaan ole jättänyt kirjoittamista. Kirjoittamisesta on oikeastaan tullut tämän vuoden aikana yhä vahvempi ja tärkeämpi keino kanavoida luovuuttani sekä käsitellä kaikkea sitä informaatiotulvaa, jolle jokainen päivä altistun. Syksyn aikana olen saanut myös kunnian vieraskynäillä blogeissa, kuten Mandare , Tiistai-klubi sekä Boardman2020 .
Parhaimmat kirjoitukseni syntyvät viemällä itseni oman todellisuuteni rajoille ja puristamalla sanat tunteen kautta ulos. Näin tekemällä myös irroittaa itsestään joka kerta palasen tekstiinsä ja sen seurauksena on yhä vaikeampaa on päästää kirjoituksestaan irti. Ja vaikka kirjoituksiani on kertynyt tältä vuodelta jo pitkälti yli 30 kappaletta, niin edelleen jokaisella julkistamiskerralla tuntuu kuin sähköjohdolta, jolta on irroitettu kuori ja ydin on vailla suojaa.
Ensi vuonna haluan yhä vankemmin auttaa ja mentoroida yrityksiä ja yrityspäättäjiä. Lisäksi toivon löytäväni vielä nykyistä vahvemmin oman suuntani ja tieni kirjoittajana ja vaikuttajana.
Kiitos, että olen saanut olla osa verkostoasi. Arvostan ja välitän - aidosti.
-johanna
Kommentit
Lähetä kommentti