Yllättävät tilanteet pelottavat
Tällä viikolla olen miettinyt paljon ennakointia. Olen omassa arjessani todella kova ennakoimaan asioita ja nykyisillä kilometreillä kykenenkin jo aika hyvin etukäteen arvioimaan millaisen päätöksen jokin tilanne tai tapahtuma tulee saamaan niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin. Kyvystä ennakoida on paljon apua, kun esimerkiksi pystyy vastaamaan etukäteen kysymyksiin, joita vastapuoli todennäköisesti tulee esittämään.
Ennakointia tapahtuu myös vapaa-ajalla. Esimerkiksi lomalle lähtiessäni olen etukäteen valmistautunut useampaankin vastoinkäymiseen ja huolehtinut varalta mukaan tarpeita, joista mahdollisista kiperistä tilanteista selvitään.
Herkkänä tyyppinä anturini vastaanottavat päivittäin valtavan määrän niin sanatonta kuin sanallistakin informaatiota ja näiden pohjalta muodostan kuvaa tulevasta todellisuudesta.
Kohtaamisista ja tilanteista jää usein myös paljon erinäisiä asioita mieleen pyörimään ja usein pääsisinkin itse paljon helpommalla, jos vain antaisin olla, enkä analysoisi kaikkea niin tarkasti. Tämä siis näin paljon helpommin sanottuna kuin tehtynä, koska kyseessä ei ole ominaisuus, jonka pystyy omasta päästään noin vain sulkemaan pois.
Todennäköisesti ennakointi on hyvin läheistä sukua taipumukselle kontrolloida elämäänsä ja estää tilanteiden yllättäminen. Siksi mietinkin, mikä niissä yllättävissä tilanteissa itseäni oikein pelottaa? Ja kun nostan esiin sanan pelko, niin luulen, että olen löytänyt yhden perimmäisistä syistä.
Yllättävät tilanteet ovat pelottavia
Yllättävät tilanteet ovat pelottavia jo ihan siksi, että en pystykään näkemään valmistautumatta mihin tilanne tulee menemään ja päättymään. Yllättävät tilanteet saavat elimistön tuntemukset sekaisin enkä hallitse ja pysty kontrolloimaan herkkiä tunteitani. Noissa tilanteissa saatan joutua naurunalaiseksi tai joutua näyttämään vastapuolelle heikoimmat kohtani - paljastuu, että en olekaan niin vahva kuin haluaisin olla.
Yllättävien tilanteiden pelko saattaa hyvin selittää myös sitä miksi en hihku innosta ajatuksesta lähteä vuorikiipeilemään tai hyppäämään lentokoneesta. Lentopelkoisena jo lentokoneessa matkustaminen on henkisesti valtavan iso haaste, jonka kanssa joudun kamppailemaan joka kerta ennen koneeseen nousua sekä koneessa istuessani.
Yllättävän tilanteen pelko on myös osa kuoleman pelkoa. Pelkoa, että minä hetkenä hyvänsä kuka tahansa läheltäsi voidaan ottaa pois tai sitten joudut kohtaamaan itse pahimman pelkosi. Elämäänsä ei kuitenkaan voi elää niin, että pelkää jokaisen hengenvetonsa olevan viimeinen.
Jos elän etukäteen elämäni kaikkia yllättäviä tilanteita peläten, hukkaan juuri tässä hetkessä elämästä nauttimisen. Eikä pahan tai tiukan paikan tullen yllättävä tilanne tunnu yhtään sen helpommalla, vaikka sitä olisinkin kuinka etukäteen surrut ja murehtinut. Pitää vain uskoa ja luottaa, että pystyn ja kykenen kestämään kaikki ne vaikeatkin yllättävät tilanteet, jotka elämä eteeni asettelee.
Kasvumatkalla elämää ihmettelemässä.
Ennakointia tapahtuu myös vapaa-ajalla. Esimerkiksi lomalle lähtiessäni olen etukäteen valmistautunut useampaankin vastoinkäymiseen ja huolehtinut varalta mukaan tarpeita, joista mahdollisista kiperistä tilanteista selvitään.
Herkkänä tyyppinä anturini vastaanottavat päivittäin valtavan määrän niin sanatonta kuin sanallistakin informaatiota ja näiden pohjalta muodostan kuvaa tulevasta todellisuudesta.
Kohtaamisista ja tilanteista jää usein myös paljon erinäisiä asioita mieleen pyörimään ja usein pääsisinkin itse paljon helpommalla, jos vain antaisin olla, enkä analysoisi kaikkea niin tarkasti. Tämä siis näin paljon helpommin sanottuna kuin tehtynä, koska kyseessä ei ole ominaisuus, jonka pystyy omasta päästään noin vain sulkemaan pois.
Todennäköisesti ennakointi on hyvin läheistä sukua taipumukselle kontrolloida elämäänsä ja estää tilanteiden yllättäminen. Siksi mietinkin, mikä niissä yllättävissä tilanteissa itseäni oikein pelottaa? Ja kun nostan esiin sanan pelko, niin luulen, että olen löytänyt yhden perimmäisistä syistä.
Yllättävät tilanteet ovat pelottavia
Yllättävät tilanteet ovat pelottavia jo ihan siksi, että en pystykään näkemään valmistautumatta mihin tilanne tulee menemään ja päättymään. Yllättävät tilanteet saavat elimistön tuntemukset sekaisin enkä hallitse ja pysty kontrolloimaan herkkiä tunteitani. Noissa tilanteissa saatan joutua naurunalaiseksi tai joutua näyttämään vastapuolelle heikoimmat kohtani - paljastuu, että en olekaan niin vahva kuin haluaisin olla.
Yllättävien tilanteiden pelko saattaa hyvin selittää myös sitä miksi en hihku innosta ajatuksesta lähteä vuorikiipeilemään tai hyppäämään lentokoneesta. Lentopelkoisena jo lentokoneessa matkustaminen on henkisesti valtavan iso haaste, jonka kanssa joudun kamppailemaan joka kerta ennen koneeseen nousua sekä koneessa istuessani.
Yllättävän tilanteen pelko on myös osa kuoleman pelkoa. Pelkoa, että minä hetkenä hyvänsä kuka tahansa läheltäsi voidaan ottaa pois tai sitten joudut kohtaamaan itse pahimman pelkosi. Elämäänsä ei kuitenkaan voi elää niin, että pelkää jokaisen hengenvetonsa olevan viimeinen.
Jos elän etukäteen elämäni kaikkia yllättäviä tilanteita peläten, hukkaan juuri tässä hetkessä elämästä nauttimisen. Eikä pahan tai tiukan paikan tullen yllättävä tilanne tunnu yhtään sen helpommalla, vaikka sitä olisinkin kuinka etukäteen surrut ja murehtinut. Pitää vain uskoa ja luottaa, että pystyn ja kykenen kestämään kaikki ne vaikeatkin yllättävät tilanteet, jotka elämä eteeni asettelee.
Kasvumatkalla elämää ihmettelemässä.
Kommentit
Lähetä kommentti