Herkkyys avaa yhteyden itseen ja toisiin

Ei ole yksi tai sata kertaa kuin olen kuullut lauseen: kannattaisi kasvattaa paksumpi nahka.

Vaan entäpä, jos se ei vaan kasva enkä saa kuorta ja panssaria vedettyä ylle suojaamaan ilkeiltä sanoilta ja teoilta?

Tikarit tulevat suoraan ihoon ja toipuminen ottaa aikansa.

Eipä silti, ettenkö olisi koittanut kovettaa sydäntäni, ja etenkin nuorempana uhmata ja haistattaa pitkät koko maailmalle. Mutta silläkin tavoin hajotin ja satutin vain enemmän itseäni kuin muita.

Nyt neljä vuosikymmentä myöhemmin en halua haarniskoja tai elefantin nahkaa, vaan olen sinut herkkyyteni kanssa.

Herkkyys on vahvuus

Isoin oivallus oli ymmärtää, että mitä näen ja koen on oma todellisuuteni ja kaikki eivät näe tai kuule niitä samoja sävyjä ja vivahteita, mitä itse tunnen.

Herkkyyden ansiosta on mahdollista tilanteista ja ihmisistä lukea asioita rivien väleistä, nähdä sanomatta jääviä lauseita katseista ja tunnistaa vilpittömyyden vilpillisestä.

Herkkyys mahdollistaa tunnesiteet ja säikeet ihmisten välillä, jotka välillä toimivat välillä telepatian tavoin ilman fyysistä kohtaamistakin.

Uskon sen myöskin selittävän, miksi joidenkin kanssa on ihan ensi kohtaamisesta on niin vahva yhteys ja tuttuuden tunne - kun olisi aina tunnettu.

Herkkyys vie paljon energiaa, sillä ympäristön "ylihuomiointi" rasittaa ja omia tunteitaan sekä tilanteita on helppo myös ylitulkita. On oltava armollinen itselleen kaiken sen ärsyketulvan keskellä ja huomioitava palautumisen tärkeys.

Itsensä johtamista siis hyvinkin vahvasti.