Ensitreffit työelämän alttarilla

Tuskin milloinkaan on puhuttu yhtä paljon työelämän muuttumisesta sekä johtamisen haasteita, kuin nyt. Työelämän vanhentuneita käytäntöjä ja pitkään normina pidettyjä tapoja pöllytetään monista eri suunnista. Työn merkityksellisyyttä peräänkuulutetaan ja yrityksissä on havahduttu siihen, että  työntekijäkokemus heijastaa suoraan yrityksen asiakaskokemukseen.

Työntekijät ovat yrityksen tärkein voimavara ja sosiaalisen median tuoman läpinäkyvyyden aikakaudella yrityksissä tapahtuvat epäkohdat nousevat helposti ja erittäin nopeasti yleiseen keskusteluun sekä lehtien otsikoihin. Samoin kuin internet vapautti yritysten ulkopuolelta kuluttajan vallan ja pudotteli yritysjohtoa pois torneistaan, murtuvat ja vavisevat organisaatiot nyt myös sisäisesti.

Käskyttävän ja autoritäärisen pelolla johtamisen aikakausi on auttamatta päättymässä. Pelolla johtamisella ei vapauteta kenenkään luovaa energiaa, päinvastoin silloin ajetaan työntekijät suoritusmoodiin autopilotoinnille ja työhön ammennetaan vain se välttämättömin minimi. Pelon kulttuurissa yrityksen käytävillä laahustetaan lasittunut katse silmissä ja neuvotteluhuoneissa on kalman hiljaista. Eletään kyynisyyden kulttuurissa ja on turha kysyä, millaisena yritys näyttäytyy ulospäin asiakkaillensa.

Rekrytointi yhä tärkeämmässä roolissa


Tulevaisuuden johtajan tärkeimpiä taitoja onkin tunnistaa yksitäisten työntekijöiden kyvykkyys ja potentiaali loistaa, kasvaa ja kehittyä niin ammattilaisena kuin yksilönäkin. Tarvitaan myös vahvaa ihmistuntemusta ja pelisilmää rakentaa innostuvia ja työhönsä intohimoisesti suhtautuvia tiimejä.

Rekrytoinnin merkitys yritysten menestyksessä vain kasvaa, sillä yksikin virherekrytointi maksaa eurojen lisäksi myös kallisarvoista aikaa ja saattaa pahimmillaan rikkoa pahastikin tiimien sisäisiä kemioita.

Tiimillä pitäisi olla oikeus tavata potentiaalinen uusi jäsenensä jo ennen rekrytointia. Ja samoin tiimiin vahvistukseksi tulevalla, pitäisi olla oikeus tietää minkälaiseen porukkaan hän on hakemassa. Mahdollisesti jopa olla "työharjoittelussa" tulevissa töissään useampi viikko ennen työsopimuksen allekirjoitusta. Jos oikeasti ymmärretään, kuinka iso merkitys on työyhteisöllä ja kulttuurilla on työn tuottavuuteen ja viihtyvyyteen, ei lopullista valintaa jätetä vain johdon päätettäväksi.

Rekrytointitilanteissa työnhakija jää myös ihan liian yksin. Pahimmillaan haastattelutilanne on yksi vastaan neljä tai jopa viisi henkilöä. Haastattelutilanne jännittää aina ja moni tärkeä asia saattaa jäädä kysymättä. Valta- ja keskustelusuhde ei ole tasapainossa.

Entäpä, jos rekrykandidaatilla olisikin aina luottohenkilö mukana haastatteluissa? Tämä luottohenkilö pystyisi kysymään osan unohtuneista kysymyksistä, mutta myös sparraamaan jälkikäteen tilannetta sekä arvioimaan sopivuutta yhdessä. Tällöin työnhakija ei olisikaan niin yksin ensitreffeillään työelämän alttarilla.

Ajatus yrityksille ja työnhakijoille mietittäväksi, ainakin itse lähtisin mielelläni tällaiseksi luottohenkilöksi.








Kommentit

Suositut tekstit