Periksiantamattomuudesta

Jos pitää listata parhaiten itseään kuvaavia suomalaisia sanontoja, niin ”Periksi ei perkele anneta” on varmasti kärkipäässä. Aloitin oman elämäni varsin heikolla ennusteella ja nollapisteillä, olin lähes kymmenen minuuttia valekuolleena ennen kuin löysin tieni tähän elämääni. Onnekseni elämäni ensimmäisten minuuttien happivaje ei aiheuttanut ainakaan pysyvämpiä vaurioita. Toki se saattoi antaa lisäpotkua sinnikkyydelleni.

Ensimmäisen työpaikkani opiskeluiden jälkeen hankin suosittelun, mutta myös oman päättäväisyyteni kautta. Ilmestyin ennalta ilmoittamatta start-up  –parakkikylään Otaniemeen ja ilmoitin tulevani töihin. Ja niin sitten tapahtui. Seuraavana vuonna ostin osakkuuden yrityksestä ja sitä seuraavana vuonna, 26-vuotiaana, otin vastaan tutkimuspäällikön saappaat ja lähdin vetämään ja suunnittelemaan asiakastutkimuksia mm. Nokialle ja UPM-Kymmenelle.

Internet-kuplan puhjettua 2002, tulevat vuodet eivät olleet niitä helpoimpia digitaalisen liiketoiminnan kehittäjillä, mutta joka kuukausi kuitenkin saatiin palkat maksettua ja asiakaskunta kasvoi hitaasti, mutta varmasti. Kertaakaan en ollut heittämässä pyyhettä kehään – tsempattiin yhdessä ja uskottiin tulevaan.

En muista koskaan olleeni kateellinen kenellekään. Jos olen nähnyt jotain mistä olen pitänyt, olen tehnyt päätöksen tavoitella samaa ja myös vahvasti suunnannut tarmoani ja energiaa tavoitetta kohden. Tästä ehkä mieleenpainuvimpana esimerkkinä päätökseni Hollannissa syksyllä 2011 hankkia kesämökki Hämeestä.

Tuntien nettisurffailun jälkeen totesin, että välittäjillä on käsissään vain ne kalleimmat ja kaikista heikkotasoisimmat mökit. Ne kiinnostavimmat kesämökit suosituilta alueilta menevät puskaradioiden kautta ja usein myös suoraan sukulaisille. Siirryin netin osta-myy –palstoille ja kuinka ollakaan eteen sattui sopiva ilmoitus, joka johti siihen, että valtuutin mökkipaikkaa näkemättä vanhempani tekemään kaupat paikasta puolestamme ja itse ajoimme Hollannissa Haagiin Suomen suurlähetystöön allekirjoittamaan pankkivelkakirjat. Oli muuten todella jännittävää ensimmäistä kertaa ajaa uudelle mökille keväällä 2012.


Elämä on todella iso lahja ja suuri seikkailu, vaikka se valitettavasti välillä itselläkin meinaa ruuhkavuosien keskellä unohtua. Unelmoida ja haaveilla saa ja pitää, ja sitten vain lähteä kohti unelmaansa. Ja periksi ei todellakaan kannata antaa, sillä valtaosalla jää se viimeinen metri kulkematta ja viimeinen kivi kääntämättä.

-johanna