Rohkeudesta

Kuluneen viikon aikana olen miettinyt rohkeutta monestakin näkökulmasta.

Markkinoinnin viikolla keskiviikkona 21.9.2016 Finlaysonin Jukka Kurttila kertoi mitä rohkeus markkinointiviestinnässä sekä yrityskulttuurin muuttamisessa on Finlaysonilla vaatinut sekä mitä kaikkea se on heillä mahdollistanut.

”Ollaksesi rohkea sinun on pelättävä vähemmän” oli yksi Jukan esityksen keskeisistä lauseista.

Jukan jälkeen oli ilo ja kunnia olla kuulemassa jo toistamiseen upean Anne Korkiakosken rohkeaa ja voimallista puhetta markkinoinnin strategisesta roolista yrityksessä.

Markkinointi on yrityksen ydintoiminto ja se on pystyttävä näkemään kauaskantoisena investointina siinä missä tehdasinvestoinnitkin.

Markkinointiväen on oltava rohkeampia vaatimaan isompia budjetteja sekä myös mittaamaan ja näyttämään toteen markkinointi-investointiensa positiiviset vaikutukset liiketoimintaan.

Näiden puheiden lisäksi kävin viikon aikana useammankin kiinnostavan keskustelun vaikuttamisesta, uskalluksesta sekä heittäytymisestä. Ja pohdin mm. seuraavaa:

• Minkä näkemyksen puolesta olen valmis laittamaan itseni likoon?
• Kuinka rohkea pitää ja saa olla?
• Miltä tuntuu altistaa näkemyksensä kaikkien nähtäville ja jakaa vahvastikin mielipiteitä?

Vaatii paljon uskallusta olla rohkea ja erottuva. Vaikka kuinka omana teemalauseena olisi ”To boldly go where no man gone before”, niin jokainen askel kohti uutta ja aiemmin kokematonta aiheuttaa levottomuuden ylävatsaan, saa hengityksen tihenemään ja kädet tärisemään.

Eikä matka oman osaamisensa äärirajoille ja altistaminen itsensä uusiin tilanteisiin tunnu aina kovinkaan hyvältä – ainakaan aluksi, mutta tunne kaikesta selviämisen jälkeen on sitäkin palkitsevampi. Syvässä päässä allasta uiminen vie myös ainakin kolme kertaa enemmän energiaa, aikaa ja luovuutta kuin tehdä asiat niin kuin aina aiemminkin. Houkutus palata turvalliseen entiseen on aina läsnä.

"On helpompi olla rohkeampi yhdessä kuin yksin."

Umpihangessa yksin hiihtävä jättää kyllä näyttävät jäljet hankeen, mutta oma perspektiivi ja suuntavaisto saattavat kuitenkin pettää, kun edessä on aina vain silmän kantamattomiin samanlaista maisemaa. Aika harva lähtee valloittamaan korkeimpia vuoriakaan yksin ilman paikallisia oppaita. Vertaistuki antaa voimaa, kannustaa ja kertoo onko suunta oikea sekä saa antamaan itsestään vielä yhden askeleen tai sen tärkeän viimeisen metrin lisää.

Suomi tarvitsee paljon rohkeita ja ennakkoluulottomia syvämerensukeltajia sekä vuorikiipeilijöitä kaikilta aloilta ja jokaisesta ikäluokasta. Tärkeää on, etteivät nämä oman elämänsä superartistit koe uppoavansa hankeen tai jäävänsä yksin.

Kannustetaan, kiitetään, keskustellaan, välitetään ja jaetaan.

#sharingiscaring

-johanna