Jokainen meistä ansaitsee kiitoksen

Tunteiden tunnistamisesta ja empatiasta puhutaan yhä enemmän kantavana voimana työelämän muutosten ja murroksen keskellä. Muutos itsessään vie meitä jokaista tunteiden epämukavuusalueelle - on pystyttävä hahmottamaan mihin kaikkeen uusi asia vaikuttaa ja korvaamaan entisiä tapoja toimia uusilla malleilla.

Vaikka kuinka olisi nopea omaksuja, uuden oppimiseen kuluu aina energiaa ja se ottaa aikaa. Aiemmin isoimmat muutokset työelämässä koettiin lähinnä työpaikan vaihdon yhteydessä. Nyt organisaatiouudistukset, fuusiot ja jatkossa myös disruptiot ovat jokapäiväistä arkea - eilen sovitut asiat ovat huomenna historiaa ja ylihuomista on vaikea ennustaa.

Yhä uudelleen muovaantuvan työelämän rinnalla jokainen meistä käy läpi oman henkilökohtaisen elämänsä myötä- ja vastamäkiä. Välillä elämä tuntuu olevan yhtä pitkää moottoritietä vitosvaihteella, jolloin maisemat, tunnit, päivät ja kuukaudet vilahtavat vauhdilla ohi.

Ruuhkavuosien keskellä viilettävä perheenäiti tai -isä saattaa kantaa ja pitää sisällään valtavan määrän valvomisesta ja epäsäännöllisestä elämästä aiheutuvaa huolta, murhetta ja väsymystä. Ikääntyvät vanhemmat voivat tuoda ihan uudenlaisia ratkottavia haasteita elämään.

Joskus elämässä on muuten vain matalapainetta ja tuntuu, että veto on kokonaan pois. Se missä moodissa arki kotona velloo, vaikuttaa vahvasti fiiliksiin ja jaksamiseen töissä ja myös toisinpäin.

Jokainen tuo tunteensa mukaan töihin, halusi sitä tai ei. Vaikka tunteista ei puhuttaisikaan, niin ne välittyvät kaikista niistä katseista, eleistä, ilmeistä ja sanottujen lauseiden sävyistä. Herkimmät meistä pystyvät aistimaan toimiston yleisvibat ja puntaroimaan henkistä ilmanpainetta. Ja vaikka ei työilmaa aktiivisesti puntaroisikaan, niin yleinen tunneilmasto vaikuttaa kaikkien meidän jaksamiseen.

Pienet päivittäiset huomaavaisuuden eleet ja positiinen asenne ovat parasta lääkettä työyhteisön tunneilmaston kehittämiseen. Vastuu kiittämisestä, kannustamisesta sekä palautteen antamisesta on kaikilla, ei ainoastaan esimiehillä ja johtajilla. Vaikka eleistä ja ilmeistä pystytäänkin tunteita lukemaan, niin on hyvä muistaa, ettei kukaan meistä ole ajatustenlukija.

Uskon vahvasti, että tukemalla, rohkaisemalla sekä luottamalla moni on valmis ottamaan isompia askeleita sekä antamaan huomattavasti nykyistä enemmän itsestään, niin töissä kuin vapaa-ajallaankin.