Katse keski-ikäisyyden peilissä

Keski-ikäisyys on samaan aikaan sekä elämän parasta että pelottavinta aikaa. Eikä tarvitse kovin pitkään katsoa peilistä  silmiin ymmärtääkseen, että ne suht' turvalliset ja huolettomat vuosikymmenet alkavat olla takana.

Elämän rajallisuus alkaa konkretisoitumaan omien vanhempien ikääntymisen myötä. Oma keho ja mieli vaativat paljon aiempaa enemmän palautumista fyysistä ja henkisistä rasituksista. Moni pysähtyy tekemään henkistä välitilinpäätöstään ja näkee aiempaa paljon selvemmin syy- ja seuraussuhteita matkallaan lapsuudesta aikuisuuteen.

Itselleni suuri havainto oli ymmärtää herkkyyteni ja miten herkkyys oli vaikuttanut siihen astiseen elämääni. Sain kerralla selityksen moniin jo lapsena nuorena tapahtuneeseen ja ihmetyttäneeseen asiaan. Ymmärsin myös, että herkkyys ja sen tuoma empatia ovat monessakin tilanteessa suuri vahvuus.

Omien vahvuuksien ja heikkouksien perusteellinen tunteminen antaa supervoimia pistää itsensä likoon aidosti itselle merkityksellisille asioihin.
Ei liene sattumaa, että start-up -yritysten perustajien keski-ikä on 42 vuotta.

Työelämässä moni nelikymppinen pysäyttää oravanpyöränsä vaihtaakseen alaa ja toteuttaakseen paremmin itseään työnsä kautta. Lähdetään opiskelemaan tai perustetaan yritys.

Nykyinen työelämä ei vain jousta edelleenkään riittävästi huomioidakseen alaa vaihtavia tai erilaisia hybridi-malleja haluaville. Ihan liian moni tyytyy ja hyytyy työpöytänsä ääreen vailla inspiraatiota ja intohimoa.

Jos saisin tilaisuuden pysäyttää ikääntymisensä, niin pysäyttäisin sen juuri näihin vuosiin. Ajatus itsessään sisältää huolen ja pelonkin tulevista vuosikymmenistä kohti vanhuutta.

On vielä monta asiaa opittavana ja yhtenä tärkeimmistä kyky keskittyä tähän hetkeen juuri tässä ja nyt.