Muutos on mielen esteiden ylittämistä
Kuinka monta kertaa olet saanut itsesi kiinni jossittelusta?
Jos olisi sitä, niin tekisin tätä tai jos se ja tämä toteutuisi, niin silloin kyllä voisin ja uskaltaisin. Jossitteluita, jotka usein päättyvät myös sanaan mutta tai mutku. Sitkuja, mutkuja sekä voikuja, jotka estävät meitä tavoittelemasta ja lähtemästä kohti unelmiamme ja haaveitamme.
Itselläni on näiden sitkujen ja mutkujen vuoksi ollut todella lähellä mm. etten olisi perustanut perhettä, lähtenyt vuodeksi ulkomaille asumaan, palannut auton rattiin lähes 20 vuoden tauon jälkeen, lentänyt lentokoneella, ryhtynyt yrittäjäksi, kirjoittanut ajatuksia blogiin tai viimeisimpänä lähtenyt juoksulenkille.
Esteitä ja korkeita aitoja on vain mielessämme, jotka kyllä pystyy hyvin kiertämään ja ylittämään, jos todella niin haluaa. Mutta haluaako, sillä nykyiselläänkin vielä pärjää, asiat ovat ihan ok ja kun ei sitten kuitenkaan voi tietää mihin matka vielä, jos lähtee vähän uskaliaammin vain tekemään ja katsoo mitä tapahtuu.
Elämä kyllä kantaa, vaan kantaako sittenkään?
oo
Tekee kipeää myöntää itselleen, että on todella monessa asiassa oman mielensä ja uskomuksiensa vanki. Tuo mieli on turvallisuushakuinen ja pyrkii kaikin tavoin välttämään uusia tapoja toimia tai päätöksiä, joiden lopputulemaa ei pystykään ennalta arvioimaan ja kontrolloimaan.
Tällöin kuvaan astuu epävarmuus. Ei voi olla satavarma onnistumisestaan. On vain luotettava omaan intuitioonsa, hahmotettava tarkasti uutta ympäristöään sekä asioiden syy- ja seuraussuhteita. Oltava luottavainen siihen, että uuteenkin maailmaan löytyy järjestys, mutta se vain vie vähän enemmän aikaa ja energiaa kuin se turvallisempi reitti ja vaihtoehto.
Sillä niitä turvallisia reittejä ja vaihtoehtoja on tulevaisuudessa yhä vain vähemmän.
Uutta on opittava ja vanhoista tavoista on poisopittava, mikä on monin verroin vaikeampaa, sillä kovalevyään ei pysty tyhjentämään. Kokemukset ja aiemmat näkemykset saattavat joskus olla jopa painolastia, etenkin, jos niitä ei itsessään pysty tunnistamaan ja kyseenalaistamaan.
Paljon uskomuksistamme ja asenteistamme on peräisin myös vanhemmiltamme ja lapsuudestamme, joiden käsitteleminen ja tiedostaminen vaatii jo aika paljon enemmän itsetutkistelua ja kykyä kyseenalaistaa omaa ajatteluaan ja mallejaan toimia.
Tarvitaan myös rutkasti vahvaa päättäväisyyttä - sitä "perkele periksi ei anneta" -asennetta. Vastaan laittamista sille takaisin turvaan kehottavalle mielelle. Kuuluisaa suomalaista sisua, joka meihin on jo äidinmaidossa ammennettu. Muutosta ei tapahdu, jos ei löydä syytä sille tai raivaa muutosprosessille tilaa itsestään. Eikä muutosten tarvitse olla kerralla valtavan suuria, sillä ihan jo arjen pienten rutiinien muuttaminen vaatii yllättävän paljon tahtoa, toistoa ja energiaa.
Uteliaisuus auttaa ja tukee rohkeutta muuttaa totuttuja tapojaan, mutta myös luottamuksellinen ympäristö, joka vie askel askeleelta kohti tuntemattomampaa maaperää - yhdessä muiden kanssa, ei yksin suossa tai hangessa taistellen.
Jos olisi sitä, niin tekisin tätä tai jos se ja tämä toteutuisi, niin silloin kyllä voisin ja uskaltaisin. Jossitteluita, jotka usein päättyvät myös sanaan mutta tai mutku. Sitkuja, mutkuja sekä voikuja, jotka estävät meitä tavoittelemasta ja lähtemästä kohti unelmiamme ja haaveitamme.
Itselläni on näiden sitkujen ja mutkujen vuoksi ollut todella lähellä mm. etten olisi perustanut perhettä, lähtenyt vuodeksi ulkomaille asumaan, palannut auton rattiin lähes 20 vuoden tauon jälkeen, lentänyt lentokoneella, ryhtynyt yrittäjäksi, kirjoittanut ajatuksia blogiin tai viimeisimpänä lähtenyt juoksulenkille.
Esteitä ja korkeita aitoja on vain mielessämme, jotka kyllä pystyy hyvin kiertämään ja ylittämään, jos todella niin haluaa. Mutta haluaako, sillä nykyiselläänkin vielä pärjää, asiat ovat ihan ok ja kun ei sitten kuitenkaan voi tietää mihin matka vielä, jos lähtee vähän uskaliaammin vain tekemään ja katsoo mitä tapahtuu.
Elämä kyllä kantaa, vaan kantaako sittenkään?
ooPystynkö, osaanko, ymmärränkö?
Tekee kipeää myöntää itselleen, että on todella monessa asiassa oman mielensä ja uskomuksiensa vanki. Tuo mieli on turvallisuushakuinen ja pyrkii kaikin tavoin välttämään uusia tapoja toimia tai päätöksiä, joiden lopputulemaa ei pystykään ennalta arvioimaan ja kontrolloimaan.
Tällöin kuvaan astuu epävarmuus. Ei voi olla satavarma onnistumisestaan. On vain luotettava omaan intuitioonsa, hahmotettava tarkasti uutta ympäristöään sekä asioiden syy- ja seuraussuhteita. Oltava luottavainen siihen, että uuteenkin maailmaan löytyy järjestys, mutta se vain vie vähän enemmän aikaa ja energiaa kuin se turvallisempi reitti ja vaihtoehto.
Sillä niitä turvallisia reittejä ja vaihtoehtoja on tulevaisuudessa yhä vain vähemmän.
Uutta on opittava ja vanhoista tavoista on poisopittava, mikä on monin verroin vaikeampaa, sillä kovalevyään ei pysty tyhjentämään. Kokemukset ja aiemmat näkemykset saattavat joskus olla jopa painolastia, etenkin, jos niitä ei itsessään pysty tunnistamaan ja kyseenalaistamaan.
Paljon uskomuksistamme ja asenteistamme on peräisin myös vanhemmiltamme ja lapsuudestamme, joiden käsitteleminen ja tiedostaminen vaatii jo aika paljon enemmän itsetutkistelua ja kykyä kyseenalaistaa omaa ajatteluaan ja mallejaan toimia.
Tarvitaan myös rutkasti vahvaa päättäväisyyttä - sitä "perkele periksi ei anneta" -asennetta. Vastaan laittamista sille takaisin turvaan kehottavalle mielelle. Kuuluisaa suomalaista sisua, joka meihin on jo äidinmaidossa ammennettu. Muutosta ei tapahdu, jos ei löydä syytä sille tai raivaa muutosprosessille tilaa itsestään. Eikä muutosten tarvitse olla kerralla valtavan suuria, sillä ihan jo arjen pienten rutiinien muuttaminen vaatii yllättävän paljon tahtoa, toistoa ja energiaa.
Uteliaisuus auttaa ja tukee rohkeutta muuttaa totuttuja tapojaan, mutta myös luottamuksellinen ympäristö, joka vie askel askeleelta kohti tuntemattomampaa maaperää - yhdessä muiden kanssa, ei yksin suossa tai hangessa taistellen.
Kommentit
Lähetä kommentti