Kiitollisuuden jalo taito
Kuinka monta kertaa elämässäsi olet todella halunnut jotain ja jonkin ajan päästä huomannut saaneesi tuon haluamasi ja miettiväsi halusitko sitä todella niin paljon, kun alun perin ajattelit? Entä oletko tuolloin muistanut olla tyytyväinen ja kiitollinen toiveesi toteutumiseen?
Minä en aina ole muistanut.
Oma lähipiirini tietää, että olen aina ollut lapsesta asti kova asettamaan itselleni pilviä hipovia tavoitteita enkä läheskään aina ole muistanut kiittää itsenäni tai muita ympärilläni tavoitteideni saavuttamisesta tai edes nauttia päivää paria pidempään niistä hetkistä, kun nuo tavoitteet ovat toteutuneet ja saavutettu.
Kuulostaa kiittämättömältä ja sitähän se osaltaan myös onkin. On ollut aika kipeää tunnustaa itselleen, että sitä on auttamattoman huono elämään tässä ja nyt tätä hetkeä ilman, että suunnittelee ja miettii jo seuraavia askeleitaan eteenpäin.
Joku viisas on aikoinaan sanonut, että jos murehtii eilistä ja pelkää huomista jää tämä päivä kokonaan kokematta ja niinhän se meneekin. Ja kyllä, taustalla on varmasti myös tarve kontrolloida ja ennakoida elämäänsä sekä myös murehtia etukäteen asioista, jotka eivät murehtimalla muuksi muutu.
Jos saan elää pitkän elämän, olen nyt suunnilleen puolessa välissä matkaani. Yksi toiveistani on, että en istuisi 80-vuotiaana katkerana keinutuolissa ja miettisi miksi en silloin nuorena uskaltanut katsoa peiliin ja käydä kehityskeskustelua itseni kanssa. Tiedän ja olen testannut, että istun useammankin tunnelukon päällä ja avaimet lukkojen aukenemiseen on parempi työstää aiemmin kuin myöhemmin.
Yksi isoimpia ja tärkeimpiä havaintojani oman matkan analysoinnissa on ollut myös oman luontaisen herkkyyteni huomiointi. Herkkyys on monessa kohtaamisessa ja tilanteessa suuri lahja, mutta vastaavasti vaatii myös vastapainoksi paljon palautumista, iän myötä yhä vain enemmän.
On hienoa, että itsensä kehittämisestä sekä itsensä johtamisesta puhutaan ja kirjoitetaan nyt niin paljon ja myös työkaluja ja menetelmiä oman sisäisen tiedostamattomaan maailman ymmärtämiseen ja työstämiseen on tarjolla useampiakin.
Mindfulnessin kautta ole oppinut hurjasti itsemyötätuntoa sekä armollisuutta omien tavoitteideni asetantaan. Mindfulnessia voi hyvin myös harjoittaa monissa niissä arjen hetkissä, joissa aiemmin oma sisäinen kone lähti kuumenemaan tai mieli kiehumaan. On myös tärkeää ollut tunnistaa oma keskeneräisyyteensä ja inhimillisyytensä.
Lämmin ja sydämellinen kiitos Marille ja Jonnalle, joiden kanssa ja ohjauksessa olen oppinut viimeisten 4 vuoden aikana hurjasti itsestäni.
<3 Johanna
Minä en aina ole muistanut.
Oma lähipiirini tietää, että olen aina ollut lapsesta asti kova asettamaan itselleni pilviä hipovia tavoitteita enkä läheskään aina ole muistanut kiittää itsenäni tai muita ympärilläni tavoitteideni saavuttamisesta tai edes nauttia päivää paria pidempään niistä hetkistä, kun nuo tavoitteet ovat toteutuneet ja saavutettu.
Kuulostaa kiittämättömältä ja sitähän se osaltaan myös onkin. On ollut aika kipeää tunnustaa itselleen, että sitä on auttamattoman huono elämään tässä ja nyt tätä hetkeä ilman, että suunnittelee ja miettii jo seuraavia askeleitaan eteenpäin.
Joku viisas on aikoinaan sanonut, että jos murehtii eilistä ja pelkää huomista jää tämä päivä kokonaan kokematta ja niinhän se meneekin. Ja kyllä, taustalla on varmasti myös tarve kontrolloida ja ennakoida elämäänsä sekä myös murehtia etukäteen asioista, jotka eivät murehtimalla muuksi muutu.
Jos saan elää pitkän elämän, olen nyt suunnilleen puolessa välissä matkaani. Yksi toiveistani on, että en istuisi 80-vuotiaana katkerana keinutuolissa ja miettisi miksi en silloin nuorena uskaltanut katsoa peiliin ja käydä kehityskeskustelua itseni kanssa. Tiedän ja olen testannut, että istun useammankin tunnelukon päällä ja avaimet lukkojen aukenemiseen on parempi työstää aiemmin kuin myöhemmin.
Yksi isoimpia ja tärkeimpiä havaintojani oman matkan analysoinnissa on ollut myös oman luontaisen herkkyyteni huomiointi. Herkkyys on monessa kohtaamisessa ja tilanteessa suuri lahja, mutta vastaavasti vaatii myös vastapainoksi paljon palautumista, iän myötä yhä vain enemmän.
On hienoa, että itsensä kehittämisestä sekä itsensä johtamisesta puhutaan ja kirjoitetaan nyt niin paljon ja myös työkaluja ja menetelmiä oman sisäisen tiedostamattomaan maailman ymmärtämiseen ja työstämiseen on tarjolla useampiakin.
Mindfulnessin kautta ole oppinut hurjasti itsemyötätuntoa sekä armollisuutta omien tavoitteideni asetantaan. Mindfulnessia voi hyvin myös harjoittaa monissa niissä arjen hetkissä, joissa aiemmin oma sisäinen kone lähti kuumenemaan tai mieli kiehumaan. On myös tärkeää ollut tunnistaa oma keskeneräisyyteensä ja inhimillisyytensä.
Lämmin ja sydämellinen kiitos Marille ja Jonnalle, joiden kanssa ja ohjauksessa olen oppinut viimeisten 4 vuoden aikana hurjasti itsestäni.
<3 Johanna
Kommentit
Lähetä kommentti