Diginarsisteja vai datanatiiveja?

Viimeisen viikon aikana yritysblogeissa, Facebookissa ja Twitterissa on väännetty kättä ja käyty varsin kiivastakin keskustelua siitä, ovatko twitterin ja blogien kautta ajatuksiaan aktiivisesti tuottavat henkilöt vain pönkittämässä omaa narsistista minäkuvaansa vai edelläkävijöiksi luokiteltuja mielipidejohtajia – datanatiiveja, jotka näkevät tulevaisuuden tiedon jakamisen, auttamisen ja avoimuuden kautta?

Puskista on helppo huudella, jos ei itse vielä ole uskaltautunut avaamaan ajatuksiaan julkisesti. Jään särkeminen ja kylmään avantoon pulahtaminen ei houkuttele – onhan se hurjan pelottavaa jättää mietteensä kaikkien arvosteltavaksi ja kommentoitavaksi. Ja vielä pelottavampaa on se, jos kukaan ei sitten käykään lukemassa, kommentoimassa tai edes lisäämässä ajatuksiasi suosikeikseen Twitterissä.

Suomalaiseen kulttuuriin ei ole koskaan kuulunut itsensä korostaminen ja mielipiteiden julkinen esilletuominen, ja vielä vähemmän siihen on totuttu työelämässä. Uskon, että näiden syiden vuoksi moni asiantuntija ja päättäjä kokee valtavia haasteita itseilmaisun julkisessa käynnistämisessä ja pysyttelee mielummin turvallisesti seuraajien leirissä. 

Avasimme InterQuestissa syksyllä 2007 ensimmäisen asiantuntijayhteisön Digitaalisen liiketoiminnan foorumin, DiViAn kanssa. Ajatuksena oli keskustella ajankohtaisista asioista ennen seminaaria, saada ideoita seminaarin aiheista ja jatkaa mielenkiintoisia syventäviä keskusteluita seminaarin jälkeen. Aloitimme useita keskusteluita, mutta saimme vain kourallisen asiantuntijoita keskustelemaan omalla nimellään. On hyvä muistaa, että seitsemän vuotta sitten asiantuntijapiireissä ei vielä juuri twiittailtu, blogailtu tai edes tykätty Facebookissa, joten ajatus digitaalisten ideoiden ja ajatusten jakamisesta päätettiin jättää hyllylle odottelemaan yhteisöllisyyden ja somen yleistymistä.

Kulttuuria ja totuttuja käsityksiä ei muuteta hetkessä, mutta digitalisaatio nopeuttaa ja opettaa uusia tapoja toimia. En lähtisi leimaamaan ajatuksiaan jakavia asiantuntijoita itsekkäiksi narsisteiksi tai mielipidejohtajapyrkyreiksi, vaan olisin hurjan kiitollinen heille siitä, että vihdoin viimein verkko on täynnä kaikkea mielenkiintoista ammatillista keskustelua ja kirjoittelua. Milloinkaan aiemmin b-to-b -asiantuntijan ei ole ollut näin helppoa pysyä ajantasalla uusista trendeistä, oppia, käydä keskustelua sekä verkostoitua uusien ihmisten kanssa.